Dubitinsider

for your information

tarkasteltuani ehdotetun hallituksen yleistä muotoa ja sille osoitettua yleistä valtamassaa ryhdyn tarkastelemaan tämän hallituksen erityistä rakennetta ja tämän valtamassan jakautumista sen eri osien kesken.

yksi arvostetuimpien perustuslain vastustajien tärkeimmistä vastalauseista on sen oletettu rikkovan poliittista periaatetta, jonka mukaan lainsäädäntö -, toimeenpano-ja oikeusosastojen pitäisi olla erillisiä ja erillisiä. Sanotaan, että liittohallituksen rakenteessa ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota tähän välttämättömään varotoimenpiteeseen vapauden hyväksi. Vallan eri osastot hajaantuvat ja sekoittuvat siten, että kaikki muodon symmetria ja kauneus tuhoutuvat kerralla ja jotkin rakennuksen olennaiset osat altistuvat sille vaaralle, että muiden osien suhteeton paino murskaa ne.

millään poliittisella totuudella ei ole varmastikaan suurempaa itseisarvoa tai se on leimattu valistuneempien vapauden puolustajien auktoriteetilla kuin se, jolle vastaväite perustuu. Kaiken vallan, lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen, kasaaminen samoihin käsiin, olkoonpa se sitten yksi, muutama tai monta, ja olkoonpa se perinnöllistä, itse nimitettyä tai valittua, voidaan perustellusti julistaa tyrannian määritelmäksi. Jos liittovaltion perustuslaki siis todella olisi tällainen vallan kasautuminen tai valtasekoitus, jolla olisi vaarallinen taipumus tällaiseen kasautumiseen, ei tarvittaisi muita perusteluja järjestelmän Yleismaailmallisen hylkäämisen herättämiseksi. Vakuutan kuitenkin itselleni, että kaikille tehdään selväksi, että syytettä ei voida tukea ja että Maksim, johon se perustuu, on käsitetty täysin väärin ja sovellettu väärin. Jotta voidaan muodostaa oikeita ajatuksia tästä tärkeästä aiheesta, on asianmukaista tutkia sitä, missä mielessä vapauden säilyttäminen edellyttää, että vallan kolmen suuren osaston pitäisi olla erillisiä ja erillisiä.

oraakkeli, jota aina kuullaan ja siteerataan aiheesta, on juhlittu Montesquieu. Jollei hän ole tämän verrattoman arvokkaan ohjesäännön tekijä politiikan tieteessä, niin hänellä on ainakin se ansio, että hän esittää ja suosittelee sitä mitä tehokkaimmin ihmiskunnan huomioonottamiseksi. Pyrkikäämme ensiksikin saamaan selville hänen merkityksensä tässä asiassa.

Britannian perustuslaki oli Montesquieulle se, mitä Homeros on ollut eeppisen runouden didaktisille kirjoittajille. Samoin kuin viimeksi mainitut ovat pitäneet kuolemattoman Bardin teosta täydellisenä mallina, josta eepoksen periaatteet ja säännöt oli ammennettava ja jonka mukaan kaikki samankaltaiset teokset oli arvioitava, niin tämä suuri poliittinen kriitikko näyttää pitäneen Englannin perustuslakia mittapuuna tai käyttääkseen omaa ilmaisuaan poliittisen vapauden peilinä, ja esittäneen alkeistotuuksien muodossa tuon nimenomaisen järjestelmän useita tunnusomaisia periaatteita. Jotta voisimme siis olla varmoja siitä, ettemme erehdy hänen merkityksestään tässä tapauksessa, palatkaamme siihen lähteeseen, josta maksiimi oli peräisin.

pienimmästäkin Yhdistyneen kuningaskunnan perustuslakia koskevasta näkemyksestä on todettava, että lainsäädäntö -, toimeenpano-ja oikeuslaitososastot eivät suinkaan ole täysin erillisiä ja toisistaan erillisiä. Toimeenpaneva maistraatti on erottamaton osa lainsäädäntövaltaa. Hänellä on yksin oikeus tehdä ulkomaisten hallitsijoiden kanssa sopimuksia, jotka tehtäessä ovat tietyin rajoituksin säädösten voimassa. Hän nimittää kaikki oikeusosaston jäsenet, hän voi erottaa heidät parlamentin kahden Kamarin puheesta ja muodostaa, jos hän haluaa kuulla heitä, yhden perustuslakineuvostoistaan. Lakiasäätävän osaston yksi haara muodostaa myös suuren perustuslakineuvoston toimeenpanevalle päällikölle, koska se on toisaalta ainoa tuomiovallan tallettaja virkasyytetapauksissa ja sillä on ylin muutoksenhakuvalta kaikissa muissa tapauksissa. Tuomarit taas ovat niin pitkälle yhteydessä lainsäädäntöosastoon, että he usein osallistuvat sen käsittelyyn, vaikka heitä ei hyväksytä lainsäädäntöäänestykseen.

näistä seikoista, joita Montesquieu ohjasi, voidaan selvästi päätellä, että sanoessaan ”ei voi olla vapautta, jossa lainsäädäntö-ja toimeenpanovalta ovat yhdistyneet samalle henkilölle tai tuomarien elimelle”, tai ”jos tuomiovaltaa ei eroteta Lainsäädäntö-ja toimeenpanovallasta”, hän ei tarkoittanut, että näillä osastoilla ei pitäisi olla osittaista virastoa tai valvontaa toistensa teoissa. Hänen merkityksensä, kuten hänen omat sanansa merkitsevät, ja sitäkin vakuuttavammin, kuten hänen silmässään oleva esimerkki osoittaa, ei voi olla enempää kuin tämä, että kun yhden osaston koko valtaa käyttävät samat kädet, joilla on toisen osaston koko valta, niin vapaan perustuslain perusperiaatteet kumotaan. Näin olisi ollut hänen tutkimassaan perustuslaissa, jos kuninkaalla, joka on ainoa toimeenpaneva maistraatti, olisi ollut myös täydellinen lainsäädäntövalta eli ylin oikeudenhoito; tai jos koko lakiasäätävällä elimellä olisi ollut ylin oikeuslaitos eli ylin toimeenpanovalta. Tämä ei kuitenkaan kuulu perustuslain paheisiin. Maistraatti, jossa koko toimeenpanovalta on, ei voi itsestään tehdä lakia, vaikka hän voi panna kielteisen tuomion jokaiseen lakiin, eikä jakaa oikeutta henkilökohtaisesti, vaikka hänellä on niiden määräys, jotka sitä toimeenpanevat. Tuomarit eivät voi käyttää toimeenpanovaltaa, vaikka heidät ammutaan toimeenpanovallasta, eivätkä mitään lainsäädännöllistä tehtävää, vaikka lakiasäätävät neuvostot voivat neuvoa heitä. Koko lainsäätäjä ei voi suorittaa mitään tuomiovaltaa, vaikka sen kahden haaran yhteisellä päätöksellä tuomarit voidaan erottaa viroistaan ja vaikka toisella sen haaroista on viime kädessä tuomiovalta. Koko lainsäätäjä ei taaskaan voi käyttää mitään toimeenpanovaltaa, vaikka yksi sen haaroista muodostaa ylimmän toimeenpanovallan, ja kolmas voi yrittää virkasyytteen uhalla tuomita kaikki toimeenpanovallan alaiset virkamiehet.

syyt, joilla Montesquieu perustelee maximiaan, ovat jälleen osoitus hänen merkityksestään. Hän sanoo:” kun Lainsäädäntö-ja toimeenpanovalta on yhdistetty samaan henkilöön tai elimeen, ei voi olla vapautta, koska saattaa syntyä pelkoja, jottei sama hallitsija tai senaatti säätäisi tyrannimaisia lakeja pannakseen ne täytäntöön tyrannimaisella tavalla.”Jälleen:” jos tuomitsemisvalta yhdistettäisiin lakiasäätävään, tutkittavan elämä ja vapaus joutuisivat mielivaltaisen valvonnan alaisiksi, sillä tuomari olisi silloin lainsäätäjä. Jos se liitettäisiin toimeenpanovaltaan, tuomari voisi käyttäytyä kaiken sortajan väkivallan kanssa.”Jotkin näistä syistä on selitetty tarkemmin muissa kohdissa, mutta lyhyesti esitettyinä ne vahvistavat riittävästi sen merkityksen, jonka olemme antaneet tälle juhlitulle tämän juhlitun kirjoittajan Maximille.

Jos tarkastelemme useiden valtioiden perustuslakeja, huomaamme, että huolimatta empaattisista ja joissakin tapauksissa kvalifioimattomista termeistä, joilla tämä aksiooma on säädetty, ei ole olemassa ainoatakaan tapausta, jossa vallan eri osastot olisi pidetty täysin erillisinä ja erillisinä. New Hampshire, jonka perustuslaki oli viimeinen, näyttää olleen täysin tietoinen siitä, miten mahdotonta ja sopimatonta on välttää mitään näiden departementtien sekoitusta, ja on pätevöittänyt tätä oppia julistamalla ” että lainsäädäntö -, toimeenpano-ja tuomiovalta tulisi pitää erillään toisistaan ja riippumattomana, kuten vapaan hallituksen luonne myöntää; tai kuten on sopusoinnussa sen yhteyden kanssa, joka sitoo koko perustuslain rakenteen yhteen yhtenäisyyden ja sovinnon erottamattomaan siteeseen.”Tämän vuoksi hänen perustuslakinsa sekoittaa näitä osastoja monessa suhteessa. Senaatti, joka on lainsäädäntöosaston sivuhaara, on myös virkasyytteiden käsittelyä varten perustettu oikeusistuin. Presidentti, joka on johtaja toimeenpanevan osaston, on puheenjohtajana myös senaatin; ja lisäksi yhtäläinen ääni kaikissa tapauksissa, on valu ääni, jos tasapeli. Lakiasäätävä osasto valitsee lopulta itse toimeenpanevan johtajan joka vuosi,ja hänen neuvostonsa valitsee joka vuosi saman osaston jäsenet. Lainsäätäjä nimittää myös useita valtion virkamiehiä. Oikeusosaston jäsenet nimittää toimeenpaneva osasto.

Massachusettsin perustuslaki on noudattanut riittävää, joskin vähemmän kärjekästä varovaisuutta ilmaistessaan tätä vapauden perusartiklaa. Siinä julistetaan ”että lakiasäätävä osasto ei koskaan käytä toimeenpano-ja tuomiovaltaa, tai jompaakumpaa niistä; toimeenpano ei koskaan käytä Lainsäädäntö-ja tuomiovaltaa, tai jompaakumpaa niistä; the judicial shall never exercise the legislative and executive powers, or either of them.”Tämä julistus vastaa täsmälleen Montesquieun oppia, kuten on selitetty, eikä sitä rikota yhdessäkään kohdassa valmistelukunnan suunnitelma. Se ei mene pitemmälle kuin kieltää yhtäkään koko osastoa käyttämästä toisen osaston toimivaltaa. Perustuslakiin, johon se on merkitty, on hyväksytty osittainen vallan sekoitus. Toimeenpaneva maistraatti on pätevä negatiivinen lainsäädäntöelin, ja Senaatti, joka on osa lainsäätäjä, on tuomioistuin virkasyytteen jäsenille sekä toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen osastojen. Oikeusosaston jäsenet nimittää jälleen toimeenpaneva osasto, ja sama viranomainen voi erottaa heidät molempien lainsäädäntöosastojen osoitteista. Lakiasäätävä osasto nimittää vuosittain joukon hallituksen virkamiehiä. Koska nimittäminen virkoihin, erityisesti toimeenpanovirkoihin, on luonteeltaan toimeenpanotehtävä, perustuslain laatijat ovat ainakin tässä viimeisessä kohdassa rikkoneet itse vahvistamaansa sääntöä.
ohitan Rhode Islandin ja Connecticutin perustuslait, koska ne muodostettiin ennen vallankumousta ja jo ennen kuin tarkasteltavana oleva periaate oli tullut poliittisen huomion kohteeksi.

New Yorkin perustuslaki ei sisällä mitään julistusta tästä aiheesta, mutta näyttää hyvin selvästi siltä, että se on kehystetty ottaen huomioon vaara, että eri osastot sekoittuvat väärin. Se antaa kuitenkin toimeenpanevalle tuomarille lainsäädäntöosaston osittaisen valvonnan, ja lisäksi se antaa samanlaisen valvonnan oikeusosastolle, ja jopa yhdistää toimeenpanovallan ja oikeusosaston tämän valvonnan harjoittamiseen. Sen nimitysneuvostossa lainsäädäntöelimen jäsenet ovat yhteydessä toimeenpanovaltaan, virkailijoiden nimittämisessä sekä toimeenpanovaltaan että oikeuslaitokseen. Ja sen virkasyytteitä ja virheiden korjaamista käsittelevä tuomioistuin koostuu yhdestä lainsäädäntöelimen haarasta ja oikeusosaston pääjäsenistä.

New Jerseyn perustuslaki on sekoittanut eri hallitusvaltaa enemmän kuin mikään edeltävä. Kuvernööri, joka on toimeenpaneva tuomari, on nimittänyt lainsäätäjä; on kansleri ja tavallinen tai korvike Valtion; on korkeimman muutoksenhakutuomioistuimen jäsen ja yhden lainsäädäntöhaaran presidentti äänioikeutetulla äänellä. Sama lainsäädäntöelin toimii jälleen toimeenpanevana neuvostona kuvernöörille ja muodostaa hänen kanssaan vetoomustuomioistuimen. Oikeusosaston jäsenet nimittää lainsäädäntöosasto, jonka toinen haara erottaa toisen virkasyytteen perusteella.

Pennsylvanian perustuslain mukaan toimeenpanevan osaston päällikkönä toimiva presidentti valitaan vuosittain äänestyksellä, jossa lainsäädäntöosasto on enemmistönä. Yhdessä toimeenpanevan neuvoston kanssa hän nimittää oikeusosaston jäsenet ja muodostaa virkasyytteiden tuomioistuimen, jossa tuomitaan kaikki virkamiehet, oikeuslaitos sekä toimeenpanovalta. Korkeimman oikeuden tuomarit ja rauhantuomarit näyttävät olevan myös lainsäätäjän poistettavissa, ja armahduksen toimeenpanovalta on tietyissä tapauksissa siirrettävä samalle osastolle. Toimeenpanevan neuvoston jäsenistä tehdään viran puolesta rauhantuomareita koko valtiossa.

Delawaressa ylimmän tuomarin valitsee vuosittain lakiasäätävä osasto. Kahden lainsäädäntöelimen puhemiehet ovat toimeenpanevan osaston varapuheenjohtajia. Ylijohtaja, jonka nimittäjinä on kuusi muuta, joista kukin lainsäädäntöelin on nimittänyt kolme, muodostaa korkeimman muutoksenhakutuomioistuimen; hän on yhdessä lainsäädäntöosaston kanssa nimittämässä muita tuomareita. Kaikissa valtioissa näyttää siltä, että lainsäätäjän jäsenet voivat samanaikaisesti olla rauhan tuomareita; tässä valtiossa sen yhden haaran jäsenet ovat viran puolesta rauhan tuomareita; samoin kuin toimeenpanevan neuvoston jäsenet. Toimeenpanevan osaston ylimmät virkamiehet nimittää lakiasäätävä elin, jonka yksi haara muodostaa virkasyytetuomioistuimen. Kaikki virkamiehet voidaan erottaa lainsäätäjän puheesta.

Maryland on omaksunut sanonnan varauksettomin sanankääntein; julistaen, että hallituksen lainsäädäntö -, toimeenpano-ja tuomiovallan tulee olla ikuisesti erillään ja erillään toisistaan. Sen perustuslaista huolimatta toimeenpanevan tuomarin nimittää lakiasäätävä osasto ja oikeuslaitoksen jäsenet toimeenpaneva osasto.

Virginian kieli on vielä kärjekkäämpi tässä asiassa. Her constitution declares ” that the legislative, executive, and judicial departments shall be different and specific; so that not exercises the powers properly belonging to the other; nor shall any person exercises the powers of more than one of them at the same time, except that the justices of the county courts shall be fellow to either House of Assembly.”Emme kuitenkaan havaitse ainoastaan tätä nimenomaista poikkeusta alempien oikeusistuinten jäsenten suhteen, vaan myös sitä, että lainsäätäjä voi nimittää ylimmän tuomarin toimeenpanovaltuustoineen; että kaksi viimeksi mainitun jäsentä on kolmivuotisesti erotettu lainsäätäjän mielihyvästä; ja että kaikki tärkeimmät virat, sekä toimeenpanovallan että oikeuslaitoksen, ovat saman osaston täyttämiä. Myös armahduksen toimeenpanovalta kuuluu yhdessä tapauksessa lainsäädäntöosastolle.

Pohjois-Carolinan perustuslaki, jossa julistetaan ”että hallituksen lainsäädäntö -, toimeenpano-ja ylimmän tuomiovallan tulee olla ikuisesti erillään ja erillään toisistaan”, viittaa samalla lainsäädäntöosastoon, jossa nimitetään toimeenpanevan päällikön lisäksi kaikki tärkeimmät virkamiehet sekä sen että oikeusosaston sisällä.

Etelä-Carolinassa perustuslaki tekee toimeenpanovallasta lakiasäätävän osaston hyväksymän. Se antaa jälkimmäiselle myös oikeusosaston jäsenten nimittämisen, mukaan lukien jopa rauhantuomarit ja seriffit; ja toimeenpanevan osaston upseerien nimittämisen aina valtion armeijan ja laivaston kapteeneihin asti.

Georgian perustuslaissa, jossa todetaan, että ”lainsäädäntö -, täytäntöönpano-ja oikeusosastot ovat erillisiä ja erillisiä, niin että kumpikaan ei käytä asianmukaisesti toiselle kuuluvaa toimivaltaa”, todetaan, että toimeenpaneva osasto on täytettävä nimittämällä lainsäätäjä; ja armahduksen toimeenpanovaltaa käyttää lopulta sama auktoriteetti. Jopa rauhantuomarit tulee nimittää lainsäätäjän toimesta.

viitatessani näihin tapauksiin, joissa lainsäädäntö -, toimeenpano-ja oikeusosastoja ei ole pidetty täysin erillisinä ja erillisinä, en halua, että minua pidetään useiden valtioiden hallitusten erityisjärjestöjen puolestapuhujana. Olen täysin tietoinen siitä, että niiden monien erinomaisten periaatteiden joukossa, joista ne ovat esimerkkejä, niissä on vahvoja merkkejä kiireestä ja vielä voimakkaampia kokemattomuudesta, jonka perusteella ne on laadittu. On kuitenkin aivan liian ilmeistä, että joissakin tapauksissa käsiteltävänä olevaa perusperiaatetta on rikottu liian suurella sekoituksella ja jopa eri toimivaltuuksien tosiasiallisella yhdistämisellä ja että missään tapauksessa ei ole tehty pätevää säännöstä paperilla määritellyn eron säilyttämisestä käytännössä. Olen halunnut osoittaa, että perustuslakiehdotusta vastaan nostettua syytettä vapaan hallinnon Pyhän periaatteen rikkomisesta ei voida perustella sen laatijan siihen liittämällä todellisella merkityksellä eikä sillä, missä mielessä se on tähän asti ymmärretty Amerikassa. Tätä mielenkiintoista aihetta käsitellään uudelleen seuraavassa asiakirjassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.